Kyllä kauppa aina kannattaa

Kun satula ei enää korkeammalle nouse, ja polvet alkavat olla liian koukussa, on aika siirtyä seuraavaan kokoon. Olin ajatellut, että tämä kesä olisi vielä mennyt tällä fillarilla, mutta kun sitä lasta pyörän selässä katselin, totesin että täytyy kuitenkin aikaistaa aietta.

Hommattiin uusi pyörä. Ei todellakaan uutta kaupasta, vaan käytetty. Second hand. Kaikki lasteni pyörät ovat olleet toisen käden tuotteita, eikä niistä ole ollut valittamista. Hinta-laatusuhde on täsmännyt. Tarjontaa on paljon, ja myös kysyntää, markkinat ovat siis sekä myyjille että ostajille otolliset. Joskus jotakin pientä pitää korjata, mutta halvemmaksi se kaikki silti tulee kuin uutena ostettuna. Sitäpaitsi, kirpparipyörässä ei naarmut, lommot tai jopa varkaus viillä niin syvälle sieluun kuin upouudessa.

IMG_20190509_080609.jpg

Uusi pyörä saapui, ja vanhan oli aika jatkaa matkaansa. Ilmoitus kirppisryhmään ja johan alkoi kyselyjä tulla. Ostajilla on erilaisia odotuksia, toiset odottavat priimatavaraa pikkurahalla, ja toiset ovat tyytyväisiä saadessaan ylipäänsä tavaran. Ja kaikkea siltä väliltä.

Pyörää saapui noutamaan miellyttävän oloinen vanhempi mies, lappuhaalarit yllään. Kädentaitoinen, ajattelin. Esitteli itsensä kohteliaasti, otti pyörän mukaansa samantien sen kummemmin sitä tutkimatta tai tinkimättä, ja kysyi samalla onko minulla vielä toinenkin tavara myynnissä. Olihan tuo. Pääsin samalla siis eroon kahdesta tuotteesta yhden sijaan.

”Mitä sitä ei ukki lastenlastensa hyväksi tekisi.” Tämä kommentti jäi ostajasta mieleeni. Ihanaa. Itselläni ei koskaan ukkia, vaaria, pappaa tai muutakaan ole ollut. Eikä sen koommin lapsillanikaan. Tämä on siis kokemus, joka meidän perheestä uupuu. Mutta ihanaa, että jollakulla on se isoisä, joka osallistuu, auttaa ja ilahduttaa.

Summa summarum, tavara vaihtoi omistajaa ja maailmakin näytti hetkellisesti taas paremmalta paikalta elää.

Mainokset