Noora Alimattila

noora
Noora Alimattila kirjoittaa aliaksella Norma.

Olen neljättä kymmentäni käyvä ihmislapsi, joka näkee elämän seikkailuna ja maailman ihmisineen loputtomana tutkimuskohteena. Olen sielultani ikuinen maalaistyttö, joka rakastaa eniten merituulen tuoksua, rakkaita ihmisiä lähellään ja mahdollisuuksia heittäytyä. Uskon, että minut oli suunniteltu norpaksi tai merikotkaksi, mutta kummaksikaan en kuitenkaan syntynyt. Se tuntuu ja näkyy edelleen.

Minussa näkyvät myös Saksassa viettämäni vuodet. Hampuri ja Lyypekki opettivat minut rakastamaan (ensi sijassa Saksaa, mutta myös) ulkomaalaisuutta, vierautta ja hetkien nostetta.

Kesällä 2015 palasin takaisin koti-Suomeen haikein ja odottavin mielin. Se päätös ja Suomi kaikkine eriskummallisuuksineen on ollut minulle hyvä. Ihanaa ja hauskaa ei paluumuuttaminen ihan joka hetki ole ollut, mutta on ollut mahtava huomata, miten positiivisen helppoa ja kepeää, nostalgisen raikasta ja iloisen pirskahtelevaa voi arki olla täällä. Kaipuu ei koskaan katoa, eikä horisontin tuulen kutsu poistu – mutta juurensa voi nähdä uusin ja tuorein silmin.

Tutkin ja hengitän maailmaa tällä hetkellä (haaveiden) Helsingistä. Toivon, että omintakeisten ajatusteni kautta onnistun kertomaan jotakin oivaltavaa, hetkellistä ja kaunista tästä elämästä, jota saamme käydä.

Mainokset