Rakas päiväkirja

Lapsuudessa olin innokas päiväkirjan kirjoittaja. Minulla on tallessa monen monta erilaista kirjasta, vihkoa ja muita opuksia, joihin pidin päiväkirjaa. Joskus kirjoitin päivittäin, joskus saattoi olla pidempikin tauko, mutta koskaan en unohtanut sitä kokonaan. Saksaan muutin vain parin laukun kanssa, mutta vanhat päiväkirjat olivat osa niiden sisältöä.

Dear Diary

Päiväkirjan kirjoittaminen on nykyään aivan menneen talven lumia, vaikkakin mielestäni monet nykypäivän blogit ovatkin kuin päiväkirjoja, ne eivät vaan ole enää yksityisiä ajatuksia, vaan kirjoitukset jaetaan verkossa koko maailman luettavaksi sen sijaan että ne kirjoitettaisiin omalla käsialalla salaisiin kansioihin.

Omia päiväkirjojani ei kukaan muu ole päässyt lukemaan, ne ovat minun ajatuksiani, ja suuria salaisuuksiani. Asioita, jotka ovat koskettaneet minua, vaivanneet minua, ja jopa sellaisia joista en ole kenellekään toiselle ihmiselle halunnut puhua. Silloin tällöin otan ne esiin, ja selailen niitä, palaan lapsuusmuistoihin ja mietin, millainen ihminen, lapsi ja nuori, olin silloin. Mitä mielessäni liikkui, mikä oli tärkeää jne. Päiväkirjat ovat rakkaita muistoja.

Nykyään en enää pidä päiväkirjaa, ainakaan samassa muodossa kuin silloin joskus. Minulla on päivyri, käsin kosketeltava kalenteri, joka kulkee mukana käsilaukussa, ja jonne teen merkintöjä tärkeistä asioista, tapahtumista ja sinne merkitsen toisinaan muistiin muutakin. Se on siis nykyaikani päiväkirja.

Rakas päiväkirja, tänään minulla oli vapaapäivä, ei tarvinnut mennä töihin. Aamupäivällä kävin koiran kanssa pellolla kävelyllä, tai lähinnä katselin kun koira spurttaili edestakaisin innoissaan käytettävissään olevasta tilasta. Valitettavasti viime aikoina on satanut paljon, ja pelto oli kovin märkä. Niinpä koirakin aikansa juoksenneltuaan oli märkä ja haisi mädälle kalalle. Kun hain lapsia koulusta, kävin samalla kaupassa, ja kuten niin usein, pienen auton pieni paksi oli taas täynnä tavaraa, kauppatavaroita ja reppuja. Siinä me sitten juoksentelimme aikamme auton ja kotioven väliä että saimme kaikki tavarat kannettua sisälle. Läksyjen jälkeen kävimme korvalääkärillä tarkastuksessa, ja kas kummaa, ensimmäistä kertaa ikinä (tai siltä se ainakin tuntui) pääsimme etuajassa vastaanotolle, ja odotushuoneessakin ehdimme vain istahtaa kun meidät jo kutsuttiin sisälle. Kunpa kaikki lääkärikäynnit menisivät aina näin (ainahan sitä saa unelmoida). Nyt talossa tuoksuu joka paikassa joulupipareille, pipruille, joita vielä leivoin huomista itsenäisyyspäivää varten. Tähän aistimukseen on hyvä päättää tämä päivä.

Suomi-pipru
Mainokset