Taikauskoa

Illansuussa ulkona alkoi leijailla lumihiutaleita, todella märkiä sellaisia, mutta hei, täällä Pohjois-Saksassa asuessa odotetaan lunta kuin kuuta nousevaa, ja kaikki vähänkin valkoinen taivaalta tippuva vesiräntä on meille lunta. Eikun lumiukon tekoon pihamaalle.

Eilen olimme suomikoulussa, ja siellä juteltiin joulusta ja talvesta, etsittiin talvisanoja ja heitinpä siellä ilmoille vitsin, että ”jos nyt tarpeaksi puhumme talvesta ja lumesta, niin sitten sitä varmasti alkaa sataa”. Ja kuinkas ollakaan, tyttäreni muisti tämän tänään ja totesi, että nyt sitä lunta sataa koska eilen siitä suomikoulussa puhuttiin.

Tämä yhteensattuma toi mieleeni taikauskon. Taikauskoa on aina ollut, ja jokainen on siitä ainakin kuullut, jossei jopa kokenut. Perjantai 13. on tunnetusti epäonnen päivä. Mene ja tiedä. Olen kokenut monia perjantai-13. päiviä, eivätkä ne kummemmin muista ole poikenneet. Mustan kissan ylittäessä tietä pitäisi vasemman olan yli sylkäistä kolmesti. Tämän olen joskus tehnyt, huvin vuoksi, muutoin kuin sylkeminen mielletään epäsiistiksi toiminnaksi. Hevosenkenkäkin meiltä löytyy oven yläpuolelta onnea tuomassa, se oli tosin häälahja, ja ihan hieno sellainen, niin mikseipä sitä sinne ripustaisi.

Koputa puuta, on tullut tehtyä. Tikkaiden alta ei saa kävellä, on pistänyt miettimään. Sateenvarjoa ei saa avata sisällä, koskeekohan tämä vain sadesäällä, sillä lapset ovat aukoneet varjoja monasti sisällä majanrakennuspuuhissaan. Käsilaukkua ei saa koskaan laskea lattialle, se tietää rahaongelmia, ahaa, siinähän se syy nyt selvisikin. Saksalaiset eivät koskaan onnittele ennen syntymäpäivää, mikä on Suomessa ihan yleistä. Kippistä kilisteltäessä pitää saksalaista katsoa silmiin. Yksi ehkä suurin ja merkittävin taikausko, jota minun on täytynyt noudattaa, on että syntymättömälle lapselle ei saa pedata sänkyä valmiiksi ennen syntymää. Siinä on kuitenkin liian isot panokset pelissä, sitä riskiä ei voi ottaa.

Ripsiä on tullut puhalleltua, lahjaksi annetuissa tai saaduissa lompakoissa on aina pieni pesämuna, jotta se myös aina pysyisi täytettynä. Lapsuudesta muistan, miten minua aina pelotti kuulla käen kukkuvan, koska kukkumiskerroista sai laskettua elinvuosia. Mitä kaikkea sitä lasten mieliin iskostetaankaan.

Pienikin määrä lunta riittää

Totta tai tarua, saimme aikaan lumisateen. Ja hyvän mielen.

Mainokset