Oikea talvipäivä

Tämän takia. Tällaisten talvipäivien vuoksi Suomi on yksi erityisimmistä paikoista maailmassa. Tällaisina hetkinä unohtuvat kaikki muu paitsi oleellinen. Pakkasen tuntu poskilla, merituulen viima kaukaa horisontista, auringon voimakas heijastus valkoisesta jäästä. Tämä minuutti ja sitä seuraava, täydellinen, puhdas, täynnä olemassaoloa.

Seurasaari0402
Seurasaari 4.2.2018. Uimala oikealla, edessä Variskari ja Kuusisaari.

Tänä talvena olemme saaneet odottaa upeita, auringon voimaannuttavia päiviä pitkään. Saattaa olla minun muistissanikin vikaa, mutta yhden käden sormissa ne ovat laskettavissa. Sitä hienommalta tuntuvat hetket, joina voi mennä meren jäälle kävelemään ilman kiirettä, joina maailman värit tuntuvat päässeen loistoon. Taivas aatelisen syvän sininen, lumi raksuva ja puhtaan valkoinen, jää vielä koskematon ja hauras (silti sille on pyrittävä).

Käsi kädessä kulkevat pariskunnat, iloisesti nauravat ystävykset ja vanhemmat pulkkaperäisine lapsineen. Pipot syvällä päässä joka ikisellä, reilusti villaa ja huopaa yllä, repuissa kaakaota ja kannuswurstivoileipiä. Kaikilla hymy herkässä ja kirkas katse. Askel on kevyt ja ilmava, vie pidemmälle kuin suunnitteli, mielen mukana lähemmäs horistonttia. Kuinka kaunis voikaan luonto olla. Miten tämän saattaa vuosi vuodelta unohtaa ja silti verestuntumallaan muistaa, rakastaa!

En minä ikävöinyt Suomen talvea asuessani Hampurissa, mutta kerta toisensa jälkeen rakastun Oikeisiin Talvipäiviin uudelleen. Pidin Hampurissa talvien suhteellisesta leutoudesta ja toisaalta naureskelimme lumen ja jään aiheuttamille kaaoksille, joita noihin vuosiin muutama osui. Menin Elbelle ihailemaan kylmän muodostamia taideteoksia jäästä ja nautin innosta, jolla lapset rakensivat ohuestakin lumikerroksesta pikkuruisia ukkoja. Rakastin sitä, että maaliskuussa saattoi jo tuntea kevään.

Kauniiden pakkaspäivien vertaista ei silti vain ole. Kaikki me verenperintönämme tähän hulluun maahan syntyneet muistamme saman. Kylmän nipistyksessä talviauringon alla, lumen narskunassa kengän pohjissa, jännityksessä kulkea meren jäätä ja istahtaa havuilla peitellylle männynrungolle juomaan lämmintä mehua taivalluksen jälkeen on erityisyyttä, eloa ja kontrasteja, joita muualta ei saa. Sen tunnelman rauha asuu meissä jokaisessa ja onneksi se on pakattavissa sydänalaan uudelleen joka talvi.

Kaunista ja levollista keskitalvea ja sen taitetta meille kaikille! Nautitaan näistä kylmän kolinoista vielä, kun räystäytä hallinnoivat vesipisaroiden sijaan huurre ja jää.

Mainokset