Puuttumista vai välittämistä?

 

Düsseldorfin joulumarkkinoilla eräänä viileänä iltana nelivuotias poikani ei enää jaksanut kävellä, vaan siirtyi ihailemaan jouluvaloja isän hartioille. Suomessa hänellä olisi varmasti ollut päällään käytännöllinen talvihaalari, mutta täällä olen pikkuhiljaa taipunut paikalliseen tyyliin eli takkiin ja housuihin.

Ei mennyt aikaakaan, kun eräs suurinpiirtein ikäiseni mies tuli huomauttamaan, että pojalta vilkkuu paljas selkä takin ja housujen välistä – paita oli rullautunut ylös ja takki noussut isän nostessa pojan hartioilleen. Kiitos kiitos, mumisin, hämmennyin ja vedin pojan takin liepeen alemmas.

Muuttaessamme naapurin vanhempi herrasmies tuntui olevan äärimmäisen huomioiva roskien lajittelun suhteen. Talomme pihalla on Gelbe Tonne, bioroskis ja sekajäte. Hän oli printannut meille roska-auton kalenterin, lajitteluohjeet ja muistutti vielä, jos sattui näkemään kädessäni pihalla roskapussin, että mihin pönttöön se kuuluisi laittaa. Kaiken tämä hän teki suoraan mutta kohteliaasti.

Kävellessäni kadulla käännyin juuri ennen kevyen liikenteen väylän punaisia valoja. Sen sijaan takaani tullut pyöräilijä jatkoi sumeilematta eteenpäin. Samalla hetkellä liikennevalojen toisella puolella oleva pyöräilija, joka oli pysähtynyt punaisiin valoihin, viittoi samantien moittivaan sävyyn tien ylittävälle pyöräilijälle tämän rikkovan liikennesääntöjä.

Esimerkkejä saisi vaikka kuinka monta, jo pelkästään vuoden asumisen perusteella. Tilanteet ovat jääneet mieleeni siksi, etten ole kokenut vastaavia Suomessa. Saksassa tunnutaan herkemmin ottavan kantaa toisen asioihin.

Miltä nämä tilanteet sitten tuntuvat? Jonkun mielestä ehkä turhalta toisen asioihin puuttumiselta, toisen mielestä ne voivat olla besserwisseröintiä.

Itse haluan kuitenkin nähdä nämä toisesta ihmisestä välittämisenä. Silloin jää itsellekin parempi mieli.

Oletko kiinnittänyt huomiota samaan? Miltä se sinusta tuntuu?

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Puuttumista vai välittämistä?

  1. Kyllä se on useimmin sitä ”Besserwisserismiä”, halutaan opettaa toiselle sitä mitä kuuluisi tehdä, vaikka itsekään ei ehkä tee niin!!

    Tykkää

  2. Sosiaalista elämistä. Välitetään ympäristöstä ja ihmisistä. Ei pelätä, että toinen häiritsee tai minä häiritsen. Rakastan tätä toisten hoivaamis – huomiointielämää. Naapurit tunnetaan ja autetaan toinen toisiamme. Kadulla tervehditään vieraita. Eikö Suomessa olisi kukaan kertonut isälle, että lapsen selkä on paljas? Se vasta oudolta kuulostaa.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s