Au/tottumu/u/s

Au: Niinhän siinä sitten kävi. Vanha autoni sanoi sopimuksensa irti, tai itseasiassa minä sen tein, ennenkuin olisin joutunut ihan liriin sen kanssa. Ja rehellisesti sanoen, sitä kaaraa en jäänyt ikävöimään. Ei se minulla kovin montaa vuotta ehtinyt edes olemaan, edullisena vaihtoehtona siihen aikoinaan päädyin.

Tottumus: Polo oli kaksiovinen. Sinänsä ihan kätevä, eipähän lapset päässeet iskemään ovia viereen parkkeerattuihin autoihin. Tosin kun joku halusi takapenkiltä ulos, piti etupenkkiläisen nousta ylös. Monasti otin koulusta kaverinkin mukaan, ja sitten piti hyppiä, varsinkin kun pelkääjän puoleinen ovi ei aina suostunut aukeamaan sisäpuolelta. Pakkassäällä kuljettajan ovi ei auennut avaimella, vaan kiipesin toiselta puolelta sisään. Ilmastointia polossa ei ollut, pieni kattoikkuna tosin auttoi siinä asiassa. Radiossa oli kontaktihäiriö, ja kuinka monasti sainkaan takoa sitä että saimme musiikin kuulumaan. Tavaratila tuntui onnettoman pieneltä, viikko-ostokset sai sinne juuri ja juuri mahtumaan, mutta sitten ei mahtunutkaan enää koululaisten reput.

U: Nyt polo on historiaa.

Autottomuus autoiluun tottuneena on todella työlästä. Ainakin tähän vuodenaikaan. Pakkasta, räntäsadetta, lunta, liukasta. Vaihtoehtoina kävellä tai pyöräillä. Sinänsä pyöräilen mielelläni, mutten talvella. Miksi sitten luovuin autosta juuri nyt? Koska oli pakko. Niinpä pyöräilimme kouluun, töihin, kauppaan ja joka paikkaan. Ihan hirveällä kelillä pyysin naapuria ottamaan lapset mukaan. Kyllä, hänelläkin on lapsia, ei, he eivät ole kouluikäisiä. Karsten on kyllä erittäin avulias naapuri, koska sanoi vievänsä oman lapsensa aiemmin tarhaan, jotta omani ehtivät ajoissa kouluun. Tai vei minun lapseni ensin, ja omansa myöhemmin. Haki omansa aiemmin, koska minun omilla loppuu koulu silloin. Ajoi hakemaan kaksi kertaa, koska lapsella koulun jälkeen Ag. Hyvät naapurit ovat kuin nonparellit jäätelön päällä – kivaa ekstraa.

Uusi auto on vihdoinkin valittu. Sekin oli työn alla. Monen monituista kertaa selailin internetissä tarjontaa, lähistöltä ja kauempaakin. Kävin erinäisiä kertoja katsomassa tarjontaa. Loppupeleissä en kuitenkaan halunnut lähteä pohjoisesta etelään autoa katsomaan. Minulle tärkeitä kriteereitä ovat ikä, kilometrit ja hinta. Ei merkki, ei väri, eikä ekstrat. Viisi autoa, kaikki eri merkkejä, ehdin koeajamaan. Ihanneauto löytyi siitä joukosta, mutta se oli liian kallis. Toinen oli ihan ok, ei mikään maata järisyttävä ajokokemus. Kolmas ei ollut mukava istua, neljännen myyjä vaikutti liian hämärältä ja viidenteen sitten päädyin.

Viiden viikon odotus päättyy ylihuomenna. Tervetuloa citroen.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s