Hoitopaikan etsimisestä

Minulla on ollut jo reilun vuoden ajan tapana kirjoittaa kuukausittainen tehtävälista, jota pyrin päivittämään aina kuun vaihtuessa. Tunnen riemua, kun listan tehtävät on tehty: työn alla ollut artikkeli kirjoitettu, apurahahakemus lähetetty tai lapsi rokotettu. Jotkut asiat kuitenkin seuraavat listalla kuukaudesta toiseen.

Etsimme Kita-paikkaa lopulta noin vuoden ajan. To do -listoissa en kirjoittanut enää etsimisestä vaan metsästämisestä ja lopulta aloin pohtia, onko verbivalinta vieläkään osuva. Kita, siis Kindertagestätte, tarkoittaa päiväkotia ja käytännössä sillä viitataan hyvin monenlaisiin lastenhoitopaikkoihin. Näitä hoitopaikkoja yhdistää Berliinissä se, ettei niitä ole riittävästi. Vapaita paikkoja voi yrittää etsiä esimerkiksi täältä, täältä ja täältä, mutta myös Ebay Kleinanzeigenissa ilmoitetaan paikoista, ja jotkut palkkaavat  välittäjän tekemään etsintätyön. Ei ole mitään järjestelmää, josta perheille osoitettaisiin päiväkoti tai perhepäivähoitaja. Eläköön valinnanvapaus!

Meidän olisi pitänyt ymmärtää hankkia hoitopaikka hyvissä ajoin, mutta, no, elämä, tiedättehän? Muutimme Berliiniin aivan raskauden viimeisillä viikoilla. Synnytyssairaalan ja kätilön etsiminen jäi aika myöhäiseksi, koska en tiennyt, missä asuisimme, ja osin samasta syystä jäi myös päiväkoti etsimättä. Olin kyllä lukenut, että lapselle pitää etsiä hoitopaikka jo odotusaikana, mutta kuvittelin, että Kita-jonoihin kannattaa hankkitua, jos sattuu asumaan jollakin lapsiperheiden suosimalla alueella. Myöhemmin ajattelin, että voisin hyvin olla lapsen kanssa pitkäänkin kotona ja että hoitopaikan ehtii kyllä hankkia, kun se alkaa tuntua tarpeelliselta.

Vähitellen alkoi kuitenkin ahdistaa. Skype-palavereiden pitäminen Suomen suuntaan muuttui koko ajan hankalammaksi, ja lapsen päiväunihetket eivät riittäneetkään siihen, että ehtisin kunnolla syventyä kulloisiinkin tehtäviini. Jos on päivät lapsen kanssa kotona, on vaikea päästä kuntosalille tai saksan kurssille, ja kotiäitielämästä alkoi kärsiä sekä sielu että ruumis. On suorastaan uskomatonta, että vauvavuoden aikana sain viimeisteltyä yhden oppikirjan, kaksi tieteellistä artikkelia sekä synopsiksen lasten tietokirjaa varten!

Berliini on nopeasti kasvava kaupunki, johon hakeudutaan sekä muualta Saksasta että ulkomailta. Lisäksi kaupungissa on ollut viime vuosina meneillään vauvabuumi. Hoitopaikkojen tarvetta lisää sekin, että osa-aikainen päivähoito on muuttunut subjektiiviseksi oikeudeksi ja se tarjotaan maksutta. Mekin saimme kaupungin maksusitoumuksen, jolla päivähoidon pitäisi järjestyä. Käytännössä osa-aikaisia hoitopaikkoja on todella vaikea löytää, joten onneksi saimme perusteltua tarpeen kokoaikaiseen hoitoon. Kerrotaan, että jo kodin vieraskielisyys riittäisi perusteeksi, mutta me vetosimme väitöskirjakiireisiin – ja niitä kyllä riittääkin.

Etsiminen sai meidät melkein lannistumaan. Yhteen paikkaan olisimme päässeet, mutta meidän vanhempien tarkat homenenät reagoivat pahan kerran, joten emme uskaltaneet viedä sinne lasta. Toisesta kerrottiin, että meille olisi paikka, mutta yhtäkkiä jonossa olikin yksi lapsi ennen meitä, sitten toinen ja lopulta viisi. Yhdestä Kitasta vihjattiin, ettei  saksan kielen taitoni ole ehkä riittävä. Toisesta sanottiin, ettei sinne oteta missään nimessä lasta, joka ei osaa saksaa tai ranskaa. Toisinaan pääsimme kilpailemaan paikoista toisten perheiden kanssa, mutta valinta ei sitten kohdistunut meihin. Välillä tuntui siltä, että kyse on tankerosaksastani ja maahanmuuttajuudestani – lapsi on ihastuttava ja sosiaalinen, joten vian täytyy olla meissä aikuisissa. Koin epäonnistuneeni, mutta samalla pohdin, miten paljon vaikeampaa on niillä perheillä, jotka ovat muuttaneet vielä kauempaa, joissa osataan vielä vähemmän saksaa ja joissa töiden järjestäminen sujuu vähemmän sujuvasti. Kysyimme apua Jugendamtista, jossa kyllä ymmärrettiin mutta kysyttiin sitten, kannattiko muuttaa Berliiniin.

IMG_6314
Oili-nukke odottaa kotona, kun lapsi on hoidossa.

Tarina päättyy kuitenkin hyvin. Suomalaisvanhempien yhteisö Berliinissä tsemppasi ja neuvoi. Kuulin mahdollisesti vapautuvista paikoista, pääsin tutustumaan yhteen lähi-Kitaan, esittelymme pääsi jakoon lähiseudun päivähoitajien sähköpostilistoille ja sain hyviä vinkkejä markkinointiin. Tajusin, että meidän vanhempien pitää osata perustella, miksi juuri meidän perheemme on hyvä asiakas ja miksi juuri meidän lapsemme kannattaa valita. Ja sitten, otettuani yhteyttä noin 120 hoitopaikkaan, osaan kolme kertaa, löytyi aloitteleva Tagesvater, hoitajamies, joka etsi kahta ensimmäistä hoitolastaan. Kielitaitoni ja maahanmuuttajataustamme ei haitannut, vaan meidät valittiin paikkaan, jossa oli innokkaan Tagesvaterin ja toisen uuden hoitolapsen lisäksi iloinen Tagesmutter ja viisi mukavaa naperoa. Tämä kaikki vajaan 20 minuutin kävelymatkan päässä kotoa!

Elämä muuttuu vähän toisenlaiseksi, kun päivisin on aikaa keskittyä töihin. Lapsikin on iloinen päästessään aamulla hoitoon, ja saksan kielen oppiminen edistyy jo kovaa vauhtia. Ikävä ei päivän aikana taida yllättää, mutta välillä hoitosetä panee soimaan Pikku Papun orkesterin, josta pitävät nykyisin kaikki hoitopaikan lapset. Kun iltapäivällä haen nassikan kotiin, lämmittää mieltä toisten hoitolasten ”hei, hei” – selvällä suomen kielellä.

Kita-paikan metsästys – tehtävä suoritettu.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Hoitopaikan etsimisestä

  1. Sama ongelma on muuallakin Saksassa ja viranomaisten tiedossa. Viranomaiset tekevät voitavansa tilanteen korjaamiseksi, mutta ongelma on siinä, että koulutetuista lastentarhanopettajista on suuri puute. On helpompi rakentaa nopeasti uusi päiväkoti kuin kouluttaa opettajat. Koulutus kestää 3 vuotta. Kouluttamatonta henkilökuntaa ei voi päästää lapsia opettamaan ja hoitamaan. Uutisissa tänään mainittiin, että tarve olisi 100 000 uutta opettajaa. Woher nehmen, wenn nicht stehlen, sanoo saksalainen sananlasku eli tyhjästä on paha nyhjä(i)stä. Tarve johtuu siitä, että lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen päiväkodissa, kun täyttävät 1 vuoden , kun taas ennen vuotta 2010 alaikäraja oli 3 vuotta. Jotkut kunnat/kaupungit onnistuivat saamaan muutoksen aikaan nopeammin kuin esimerkiksi Berliini. Viittasitkin jo vauvabuumiin.

    Tykkää

  2. Katriina, kiitos kommentistasi, oikeassa olet – tilanne on todella vaikea, mutta isoja ovat seurauksetkin. Olen kuullut useista ihmisistä, jotka ovat joutuneet irtisanoutumaan töistä, koska lapselle ei ole järjestynyt hoitopaikkaa. Tagesmutterin (tai -vaterin) koulutus on lyhyempi, ja uskoisin, että heidän kouluttamiseensa ja rekrytoimiseensa kannattaisi panostaa vieläkin enemmän.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s