Taikauskoa

Illansuussa ulkona alkoi leijailla lumihiutaleita, todella märkiä sellaisia, mutta hei, täällä Pohjois-Saksassa asuessa odotetaan lunta kuin kuuta nousevaa, ja kaikki vähänkin valkoinen taivaalta tippuva vesiräntä on meille lunta. Eikun lumiukon tekoon pihamaalle.

Eilen olimme suomikoulussa, ja siellä juteltiin joulusta ja talvesta, etsittiin talvisanoja ja heitinpä siellä ilmoille vitsin, että ”jos nyt tarpeaksi puhumme talvesta ja lumesta, niin sitten sitä varmasti alkaa sataa”. Ja kuinkas ollakaan, tyttäreni muisti tämän tänään ja totesi, että nyt sitä lunta sataa koska eilen siitä suomikoulussa puhuttiin.

Tämä yhteensattuma toi mieleeni taikauskon. Taikauskoa on aina ollut, ja jokainen on siitä ainakin kuullut, jossei jopa kokenut. Perjantai 13. on tunnetusti epäonnen päivä. Mene ja tiedä. Olen kokenut monia perjantai-13. päiviä, eivätkä ne kummemmin muista ole poikenneet. Mustan kissan ylittäessä tietä pitäisi vasemman olan yli sylkäistä kolmesti. Tämän olen joskus tehnyt, huvin vuoksi, muutoin kuin sylkeminen mielletään epäsiistiksi toiminnaksi. Hevosenkenkäkin meiltä löytyy oven yläpuolelta onnea tuomassa, se oli tosin häälahja, ja ihan hieno sellainen, niin mikseipä sitä sinne ripustaisi.

Koputa puuta, on tullut tehtyä. Tikkaiden alta ei saa kävellä, on pistänyt miettimään. Sateenvarjoa ei saa avata sisällä, koskeekohan tämä vain sadesäällä, sillä lapset ovat aukoneet varjoja monasti sisällä majanrakennuspuuhissaan. Käsilaukkua ei saa koskaan laskea lattialle, se tietää rahaongelmia, ahaa, siinähän se syy nyt selvisikin. Saksalaiset eivät koskaan onnittele ennen syntymäpäivää, mikä on Suomessa ihan yleistä. Kippistä kilisteltäessä pitää saksalaista katsoa silmiin. Yksi ehkä suurin ja merkittävin taikausko, jota minun on täytynyt noudattaa, on että syntymättömälle lapselle ei saa pedata sänkyä valmiiksi ennen syntymää. Siinä on kuitenkin liian isot panokset pelissä, sitä riskiä ei voi ottaa.

Ripsiä on tullut puhalleltua, lahjaksi annetuissa tai saaduissa lompakoissa on aina pieni pesämuna, jotta se myös aina pysyisi täytettynä. Lapsuudesta muistan, miten minua aina pelotti kuulla käen kukkuvan, koska kukkumiskerroista sai laskettua elinvuosia. Mitä kaikkea sitä lasten mieliin iskostetaankaan.

Pienikin määrä lunta riittää

Totta tai tarua, saimme aikaan lumisateen. Ja hyvän mielen.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Taikauskoa

  1. Lapset ovat ihania ja arvaamattomia kuin yllätyspaketit, eikä koskaan teidä, mitä paketista paljastuu. Tuo oli hauska kuvaus lasten maagisesta ajattelusta. Aikuiset ajattelevat aikuisten logiikalla luonnonilmiöitä eli kun tuntevat syy-ja-seuraus-yhteyden. Lumisateelle löytyy lasten maagisella logiikallakin selitys. Kaikki saksalaiset lapset tuntevat Grimmin veljesten sadun Rouva Hollesta. Kun hän pöyhii pilvissä höyhentyynyjään ja -peitteitään, niin maan päällä sataa lunta. Ehkä monet suomalaisetkin lapset tuntevat sadun, mutta eivät usko siihen. Kas kun missään ei ole niin paljon höyhentyynyjä ja -peitteitä, että riittäisi lunta koko Suomeen. Lunta jäisi vielä jäljellekin vaikka tekisi kuinka valtavia lumiukkoja. Lapset tarvitsevat satuja, sanoi tunnettu US-amerikkalainen lastenpsykiatri Bruno Bettelheimer. Aikuisetkin uskoisivat mielellään satuihin, mutta se ilmenee muulla tavalla. Kukapa ei mielellään uskoisi siihen, että joku osaa lukea korteista tai nähdä kristallipallosta minun tulevaisuuteeni, tai näkee kämmeneni viivoista menneisyyteni. Taikausko on minulle aikuisten ajatusleikkiä, mutta saattaa tuoda jollekin muulle turvallisuudentunnetta.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s