Vieraudesta ja perinteistä

En aina tunnista elämääni.

Ikkunan alla kasvaa vaahtera ja haukkuu saksankielinen koira. Mercedes Benzin kapitalismia ja vapaata länttä edustava symboli pyörii kerrostalomaiseman yllä. Kotona ikkunat ovat kaksinkertaiset, säilytän lähes kaikkia ruoka-aineita koisaperhosten takia lasipurkeissa ja postimies tuo minulle toisinaan naapurini paketit.

En tiedä, tarvitseeko asua ulkomailla kokeakseen, että kaikki on vierasta. Arki koostuu asioista, joita en osannut kuvitella elämääni, kun olin lapseton äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka luki työpäivän jälkeen opiskelijoiden kirjoitelmia Helsingin Kallion kahviloissa. Berliini ei ole muuttunut tutuksi reilun vuoden asumisen aikana, ja lapsiperhe-elämä on kaukana kymmenen vuoden takaisesta todellisuudesta. Kauppareissuilla on edelleen vähän sellainen olo kuin olisi ulkomailla, ja suurkaupungista löytyy aina uutta nähtävää.

Välillä ympäröivän maailman vieraus tuntuu hyvällä tavalla jännittävältä. Välillä on mukavaa kokeilla uusia ruokia, kuppiloita ja matkareittejä, mutta minua vaivaa myös tarve kiinnittyä, löytää omat kulmat ja rutiinit. Vierauden keskellä tuntuu tärkeältä tunnistaa ympäriltään edes jotain, ja aivan erityisesti lämmittää tulla itse ympäristönsä tunnistamaksi – esimerkiksi siksi naiseksi, joka aina tilaa sitruuna- ja jogurttijäätelöä tai työntää lasta niissä violeteissa rattaissa.

IMG_0133
Jos muovikuusta varten hankittu latvatähti on liian raskas, saattaa syntyä uusia kuusenkoristeluperinteitä.

Kun asuu kaukana aikaisemman elämänsä tavoista, tuntuvat juhlaperinteet tärkeiltä ehkä juuri tunnistettavuutensa vuoksi. Joulunvietto muuttuu kyllä elämäntilanteiden muuttuessa, mutta tietyt laulut, tuoksut ja tavat pysyvät. Juuri jouluaikaan haluaisin erityisen paljon kokoontua yhteen muiden suomalaisten kanssa, vaikka tänäkään vuonna en ole ehtinyt heittää kaikkia arkihuolia päästäkseni esimerkiksi kauneimpia joululauluja hoilaamaan.

Perinteet pysyvät elävinä, jos ne onnistuvat uudistumaan ja muovautumaan ympäristön muuttuessa. Joululahjojen hankkiminen ei tunnu erityisen tärkeältä, vaikka antaminen mukavaa onkin, ja ajattelen aikuisten kesken lahjomisesta luopumisen olevan yksi parhaista joulupäätöksistä. Pidän kuitenkin kiinni monesta tutusta. Syön samoja jouluruokia – vähän niitäkin, joista en erityisesti välitä. Katson televisiosta Lumiukon, joka ei ole jäänyt väliin kovin monena jouluna ja joka itkettää joka vuosi. Erityisesti odotan sitä hetkeä, kun haudoilta tullessa luen siskoni kanssa pimeän keskustan valotauluja väärinpäin – tamonaS-sillioK, olatatnilaV, azzipitoK – parhaat perinteet ovat omia. Niistä tunnistan itseni ja elämäni.

Mukavaa, rentouttavaa ja omannäköistä joulua!

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s