Viittä en vaihda: vauvan kanssa lentomatkalla

IMG_4236Ulkosuomalaislapseksikin tyttäremme alkaa olla jo kokenut matkaaja. Jos perheemme saisi valita, hoitaisimme reissumme aina junalla, mutta Suomeen on käytännöllisintä lentää. Vaikka pikku nassikka ei ole vielä kahdeksaa kuukautta, on takana yli kymmenen lentoa ja hengailua neljällä lentoasemalla. Puolella lennoista olemme matkustaneet kaksin, mikä ei aina ole helppoa. Harjoitus tekee kuitenkin myös vanhemmasta mestarin – tai ainakin opettaa varautumaan. Hyviä vinkkejä vauvan kanssa matkustaville on annettu eri blogeissa aiemminkin, mutta seuraavat viisi huomiota ovat helpottaneet matkantekoa meidän perheessämme.

Tutti

Ennen ensimmäistä lentoa selvitin, että nousun ja laskun aikana kannattaisi imettää, sillä imeminen ja nieleminen vähentävät painetta korvissa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistu ilman akrobatiaa, sillä turvavyömerkkivalon palaessa vauva matkustaa kasvot menosuuntaan. Niin kauan kuin lapsi ei osaa puhua, on vaikea sanoa, häiritseekö ilmanpaine korvissa, eikä meidän pieni reissaaja ole ainakaan tähän asti erityisesti nousuihin tai laskuihin reagoinut. Ensimmäisillä lennoilla vauva kuitenkin imeskeli äidin sormea, ja viime aikoina olemme turvautuneet tuttiin, joka alun perin hankittiin viisikuiselle helpottamaan nukahtamista illalla. Myös tuttinauha on ehdoton – kunpa kaikki pienet tavarat voisi kiinnittää itseensä yhtä kätevästi!

Matkarattaat

Edellinen Suomen-matkamme oli huhtikuussa, ja tuolloin päätin, etteivät omat yhdistelmävaunumme enää lennä. Useimmilla lentoyhtiöillä vauvan kanssa matkaava saa ottaa mukaan vaunut tai rattaat ilman kummempia painorajoituksia, ja omien vaunujen kanssa matkustaminen onkin aikaisemmin tuntunut järkevältä – olimmehan alun perinkin valinneet kohtuullisen pieneen tilaan mahtuvan kaupunkilaismallin. Kun Berliini-Helsinki-lennon jälkeen vaunuja ei löytynytkään ja valvoin yhden yön niiden katoamista murehtien, päätin, että meillekin hankitaan alun perin turhakkeilta tuntuneet matkarattaat. Päätöstä helpotti myös omien vaunujen kankaaseen aiemmilla lennoilla tulleet pienet vauriot ja se, että vaunuille hankittu kuljetuspussi kului jo ensimmäisellä käyttökerralla reikäiseksi. Kadonneet vaunut kyllä lopulta löysivät tiensä Helsingin-mummolaan, ja lentokentältä olisi saanut jonkinlaiset lainarattaatkin paikkaamaan puutetta, mutta jatkossa koneen ruumaan pakataan kevyemmät ja vähemmän rakkaat rattaat.

Turvakaukalo

Halvinta on matkustaa vauva sylissä, jolloin sylilapsen lipusta maksetaan pelkät verot, mutta halutessaan bebelle voi ostaa myös oman istumapaikan. Tällöin kannattaa varmistaa, että oman turvakaukalon malli sopii lentokoneeseen asennettavaksi. Jos lennolla on hyvin tilaa, saattaa vauva saada oman paikan ihan ilmaiseksikin. Usein turvaistuimeen pannaan matkatavaroita lähtöselvittäessä matkatavaranauha ja portilla katsotaan, voiko kaukalon ottaa sisään koneeseen vai matkustaako se ruumassa. Vauvan kantaminen kentällä turvakaukalossa on kuitenkin aikamoista treeniä, joka todennäköisesti pakottaa käsivarsia seuraavana yönä, joten mieluummin kannan tavarat kaukalossa ja lapsen reppuselässä.

Moni jättää oman turvakaukalon kotiin, koska kaukalot eivät välttämättä kestä kovakouraista käsittelyä. Sekä Suomessa että Saksassa voi tilata turvakaukalollisen taksin, mutta someälyltä kuulemani perusteella palvelu on ainakin Berliinissä hieman epäluotettava ja kaukaloiden kunto toisinaan huono. Koska perheemme ei oikeastaan autoile ja kaukaloa tarvitaan nimenomaan reissuilla, olemme kuljettaneet mukana omaa kaukaloa. Viime lennoilla se on suosiolla jätetty ruumaan, mutta ihania ovat ne lennot, kun lapselle on oma paikka ja äiti saa juoda kahvinsa ilman sylimatkustajaa.

Rintareppu

Pulusen kantaminen rintarepussa, etenkin selkäpuolella, on tehnyt kaksin vauvan kanssa matkustamisesta helpompaa. Lentokoneessa uni ei aina tule silmään, mutta lentoa odottaessa olen onnistunut hytkymään vauvan uneen lakuostosten lomassa ja juomaan rauhassa lähtökahvit. Koneesta poistuminen taas on sujunut näpsäkämmin, kun kädet ovat olleet vapaat kantamaan hoitolaukkua. Selkäpuolelle ei näe ilman taskupeiliä, mutta aina voi kysyä muilta matkustajilta, vieläkö reissuapina on unessa.

ViihdekäsineIMG_4233

En tiedä, miksi tätä kutsuisin, mutta reissuleluna sorminukkekäsine on aivan ehdoton. Se ei pääse putoilemaan lattialle, sormenpäissä riittää tunnusteltavaa ja kämmenen keskellä olevan peilin kautta näen kätevästi, millä mielellä vauva matkustaa.


P.S. Tähän kannattaa varautua

1. Lentokoneessa pitää vaihtaa vaipat. Joskus pitää vaihtaa myös vaatteet. Viisaimmat varaavat myös vanhemmalle puhdasta päällepantavaa.

2. Joskus pöytä ei mahdu auki, kun sylissä istuu lapsi. Siksi kahvit kannattaa juoda jo kentällä.

3. Turvatarkastuksessa kädet eivät välttämättä riitä huolehtimaan sekä tavaroista että lapsesta, mutta henkilökunnasta löytyy kyllä vapaa syli.

4. Usein pitää pyytää apua, ja pyytämättä tarjottua apua kannattaa aina ottaa vastaan.

5. Jos aikuinen stressaa ja hermoilee, itkee myös vauva – näin ainakin meillä.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Viittä en vaihda: vauvan kanssa lentomatkalla

  1. Tyttäreni käsine on Haba-merkkinen, ja ostin sen tavallisesta lastentarvikeliikkeestä Berliinissä (Babykorb, jos liikut täällä päin). Olen nähnyt kaupoissa myös muilta merkeiltä (ainakin Fehn) vastaavia käsineitä, ja saksalaisista verkkokaupoista löytyy hakusanalla Spielhandschuh. Suomen tarjonnasta en osaa sanoa.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s