Kielen puhumisesta

Saksan kielen taitoni oli vähintäänkin heikkoa, kun muutimme Aacheniin syksyllä 2014. Yläasteen saksan tunneista oli jäänyt mieleen pari tärkeää lausetta – ”Käse kann ich kiloweise essen” ja ”Ich lebe von Luft und Liebe” – sekä viesti, ettei saksalainen ymmärrä, jos ei osaa puhua täsmällisesti ja oikein. Ennen muuttoa olin harjoitellut alkeita netissä, mutta vuorovaikutustilanteissa olin melko onneton. Halusin kuitenkin oppia.

Kömpelyydestä huolimatta aloin heti mongertaa vierasta kieltä. Rakastin kauppoja, joissa sai itse valita tuotteet hyllyltä, mutta opin vähitellen asioimaan myös leipomoissa ja juustokaupoissa – puhuin saksaa kerran jopa kampaajalla, joka ymmärsi kyllä minua muttei hentoa hiuslaatuani. Kahviloissa alkoi sujua, kun luovuin rasvattoman kahvimaidon pyytämisestä ja aloin hahmottaa, milloin tarjoilija kysyy, maistuiko, ja milloin tiedusteli, voiko pöydän jo korjata. Jos vuorovaikutustilanteessa oli jotain hankalaa, opin pyytämään anteeksi huonoa kielitaitoani. Vaikeuksista huolimatta hoidin kaikki asiani saksaksi lukuun ottamatta lääkärikäyntejä, joilla pidin ymmärtämistä oppimista tärkeämpänä.

IMG_1567
Kielitaitoa tarvitaan esimerkiksi kielikurssille ilmoittautumisessa.

Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin kielitaito on karttunut. Ei kovin nopeasti, sillä olen tehnyt töitä kotona suomen kielellä ja saksan opiskelu on ollut siis sivutoimista. Muutto Berliiniin on muuttanut myös kieliympäristön, ja yhä useammin saksankielinen tarjoilija vaihtaa pääkaupungissa englantiin, vaikka en mielestäni hapuile enää samaan tapaan kuin alkuaikoina. Kielen vaihto tuntuu loukkaavalta. Nytkö saksani ei enää kelpaakaan? Kielen oppiminen auttaa solahtamaan ympäristöön. Kun saksankielinen puhekumppani vaihtaa pyytämättä englantiin, saan samalla muistutuksen siitä, etten oikeastaan kuulu tänne.

Samaa pohditaan Suomessa. Jo vuosia suomalaiset ovat kritisoineet itseään ja toisiaan siitä, miten hanakasti vieraskielisiä halutaan palvella englanniksi, vaikka nämä yrittäisivät asioida suomen kielellä. Oppimisen kannalta tämä on tietysti ongelmallista. Toisinaan saatetaan ajatella, että suomen kieltä on mahdotonta oppia, vaikka todellisuudessa mahdotonta on kai oppia vain sellaista kieltä, jota ei halua oppia. Suomi eroaa indoeurooppalaisista kielistä, mutta ihan tavallinen kieli se vain on ja täysin opittavissa.

Kielen vaihtamisessa on myös kääntöpuolensa. Tunne ulkopuolisuudesta tulee myös, jos minulta odotetaan saksaa silloinkin, kun olen äärirajoilla. Berliiniläissairaalan synnytyssalissa puhuttiin kyllä englantia (sekä vähän ruotsia ja saksaa suomen lisäksi), mutta esimerkiksi gynekologini puhuu minulle vain saksaa, koska sitä kuitenkin osaan. Pakko tunnustaa, että pohdin uuden lääkärin etsimistä, sillä en osaa kertoa lääkärilleni, mikä mietityttää. Myös lastenlääkäri ehdotti, että kommunikoisimme saksaksi, koska sitä selvästi osaan, mutta kun selitin, etten ollut ymmärtänyt minulle minuutti sitten annettuja ohjeita, hän suostui vaihtamaan englantiin.

Kun maahanmuuttajalle esitetään ohje, että pitää oppia saksaa, muss Deutsch lernen, esitetään oikeastaan vaatimus, että pitää käyttää saksaa. Ohje on hyvä, mutta vaatimus väärä. Puhuessa koko ajan vieraalla kielellä saattaa oma identiteetti olla kadoksissa. Saksaksi osaan ilmaista joitakin tarpeitani mutta en itseäni.Vähitellen väsyttää, että elämä on yhtä kielikoulua, jossa menen tilanteisiin anteeksipyyntö edellä, ja kun sönkkään asiani, vaikutan vähän hitaalta ja tyhmältä.

Kuulostaa varmasti siltä, etten osaa päättää, sillä saksan vaihtaminen englantiin ärsyttää yhtä lailla kuin englannin vaihtaminen saksaan. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Maahanmuuttajan on aina sopeuduttava ympäröivään yhteiskuntaan, mutta ympäristö voi myös vähän auttaa, oli kyse sitten pohjoismaalaisista Saksassa tai vaikkapa syyrialaisista Suomessa. Ihminen tarvitsee tukea kielen oppimisessa. Aika hyvää tukea on se, että haluaa ymmärtää ja jaksaa toistaa uudelleen ja uudelleen. Yhtä tärkeää tukea on se, että etsitään yhteinen kieli, kun se on tarpeen.

Yläasteen tunneilta mieleen jääneet lauseet ovat muuten olleet hyödyllisiä, sillä ne yleensä hauskuuttavat saksalaisia ja kerran Essenin-matkalla pääsin niiden avulla ilmaiseksi erinomaiseen Ruhr-museoon. Se toinen oppi – ettei saksalainen ymmärtäisi, ellei puhuja osaa lausua tai muodostaa lauseita täsmällisesti – on ollut turha. Jos tarjoilija ei ymmärrä pyyntöä rasvattomasta kahvimaidosta, ei kyse ole enää vieraasta kielestä vaan vieraasta ajatuksesta. Ja sellainen se on nykyään minullekin.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s