Merkityksellisyydestä

Huomasin tämän, kun kävin ensi kertaa vauvan kanssa Suomessa.

Kävelin Mannerheimintiellä aivan Helsingin ytimessä ja kannoin kymmenviikkoista rintarepussa. Oli synkeä marraskuu, ja vaikka ei ollutkaan varsinaisesti pakkanen, oli pieni hautautunut piiloon kietaisutakkini sisään ja tuhisi syvää unta. Vastaantulijat hymyilivät hyväksyvästi. Hymyjä ja nyökkäyksiä oli niin paljon, etten muista koskaan aiemmin tulleeni niin huomatuksi.

Suomalaisista sanotaan kaikenlaista, mutta pitkän viikonlopun aikana laskin vaihtaneeni muutaman sanan ainakin kuuden tuntemattoman ihmisen kanssa, jotka eivät puhuneet meille ammattirooliensa takaa. Osa ihmisiltä saadusta ystävällisyydestä johtui tavallaan meistä itsestä, ja tämän ymmärsin palattuani kotiin. Ihminen kokee itsensä merkitykselliseksi saadessaan auttaa. Pienen kanssa liikkuessani tarvitsin apua tavaratalon hoitohuoneen löytämisessä, laukun etsimisessä ja hissin tilaamisessa. Apua tarjottiin myös pyytämättä, ja esimerkiksi vauvan pukeminen ahtaassa lentokoneessa ilman pöydän tukea oli helpompaa, kun mukana oli kolmas käsipari. Olin kiitollinen, mutta minulle jäi tunne, että avulias nainen oli kiitollisempi.

20444_236904296663_4720444_n
Talvinen Helsinki voi mahdollistaa yllättäviäkin kohtaamisia. Kuva Töölönlahdelta muutaman vuoden takaa.

Olen kokenut merkityksellisyyttä tänä syksynä, kun olen tullut äidiksi. En ajattele, että vanhemmuus olisi ainoa tapa tuntea itsensä tärkeäksi, vaan ihmiset löytävät merkityksellisyyden kokemuksia myös esimerkiksi ystävyydestä, työstä ja vapaaehtoistyöstä. Tarpeeseen kokea itsensä tärkeäksi perustuu myös se, että niin moni väsyy. Työpaikoilla saatetaan vedota vastuuntuntoon ja työntekijän korvaamattomuuteen, vaikka kukapa meistä lopulta on oikeasti korvaamaton. Työssäni opettajana tein välillä pitkiä päiviä ja seitsenpäiväistä työviikkoa, koska osa minusta kuvitteli, että työ oli välttämätöntä ja ettei ollut ketään muuta. Kokemus tarpeellisuudesta ei hivellyt enää, kun väsyneenä sunnuntaina surin seuraavaa maanantaita. Olisi ollut viisaampaa sanoa, että vähempi riittää ja että tarvitsen apua.

Oman merkityksellisyyden tavoittelun lisäksi pitäisikin antaa tilaa myös toisten panokselle. Oma elämäntilanteeni on tehnyt minusta poikkeuksellisen tarpeellisen, mutta samanaikaisesti olen poikkeuksellisen paljon avun tarpeessa, siis aika hienosti osa ihmiskuntaa. Iloitsen kaikesta saamastani mutta samalla toivon, että me ihmiset osaisimme olla yhtä ystävällisiä kaikenlaisissa tilanteissa oleville kuin olemme pienten vauvojen vanhemmille.

Kun kerroin ystävälleni huomioistani lapsen ensimmäiseltä ulko- ja siis kotimaan matkalta, hän ihmetteli, eivätkö saksalaiset sitten ole yhtä huomaavaisia. En tiedä, onko olemassa suomalaisuutta tai saksalaisuutta, mutta kyllä täälläkin osataan. Rintareput ovat niin arkinen osa katukuvaa, etteivät ne ehkä herätä yhtä paljon huomiota kuin Suomessa, mutta kun en lähi-Edekan kassalla ostoksia pakatessani oikein nähnyt kassia vauvan takaa, alkoi seuraava asiakas täysin spontaanisti auttaa. Tulimme molemmat nähdyksi, olimme molemmat merkityksellisiä, ja me molemmat hymyilimme.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Merkityksellisyydestä

  1. Päivitysilmoitus: Viittä en vaihda: vauvan kanssa lentomatkalla – Renkaan blogi

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s