Vuoden neljäs neljännes

”Ja kortti kiitos, nyt ollaan uudella kvartaalilla.” Tämä lause on tullut tutuksi lähinnä lääkärikäynneillä, joita piisaa vuoden varrella. Vaikkei mitään ihmeellistä olisikaan, niin silti jokaisella on näitä aikoja. Nyt pyörähti käyntiin se tämän vuoden viimeinen neljännes, myös syksyksi kutsuttu ajanjakso. Syksy tosin ehtii vaihtua talveen ennen seuraavaa neljännesvaihdosta, mutta nyt eletään syksyä.

Nuorempana en ollut niinkään syysihminen. Miksi olisinkaan ollut, se tarkoitti koulun alkua, pimeneviä iltoja, pimeitä aamuja, kylmää ja märkää säätä ja entistä enemmän vaatteiden päälle pukemista. Mutta aika muuttaa ihmistä, halusi sitä tai ei, se vain tapahtuu, sitä kutsutaan kasvamiseksi. Ja ihminen kasvaa koko elämänsä ajan.

Syksy tarkoittaa edelleen koulun alkamista, ei omani, mutta lasteni. Arki pitää saada rullaamaan kesälomalöhöilyn ja rutiinien venytyksen jälkeen. Harrastukset alkavat, läksyt lisääntyvät vuosi vuodelta ja kaverisuhteet kehittyvät. Mutta minä pidän arjesta, sen pyörittämisestä eikä minulla siltä kantilta ole siis mitään syksyäkään vastaan.

Maria Sabelus heijastimia
heijastimia

Illat pimenevät. Se tarkoittaa sitä, että koiran kanssa pitää kiirehtiä ajoissa iltalenkille, jossei sitä halua tehdä pimeässä. En halua, menen ajoissa. Kaapista pitää kaivaa esille heijastimet ja turvaliivit, vaikka ne päällä näyttääkin tietyöntekijältä. Onneksi moni muukin lenkkeilijä käyttää niitä, niin ei tule yksinäisen urpo olo ne päällään. Ja hei, lasten kanssa askarreltiin suomikoulussa erihienoja heijastimia, kiitos kotimaanlomareissun tuottamat uudet ideat.

Aurinko paistaa vielä ihanasti päiväsaikaan, mutta silti muutos ei jää huomaamatta. Sää viilenee, vaatetus lisääntyy ja samalla tulee huomattua miten ne mini-me (lue englanniksi mini-mii) tyypit ovat taas kasvaneet kun kaapeista kaivetaan liian lyhyitä housuja ym. Ja sehän tarkoittaa, että päästään ostoksille. Ei siis ollenkaan huonoa, varsinkin kun mini-meet ovat tyttöjä, jotka lovettaa shoppailua.

Tällä hetkellä ainoa asia syksyssä josta en varsinaisesti pidä, on koiran karvanlähtöaika. Se on inhaa aikaa. Sitä karvaa on jokapaikassa, ihan sama oletko juuri harjannut koiran ja/tai imuroinut eteisen. Meidän turrimme ei ole siitä pienimmästä päästä, eli vaihtuvaa karvaa on aikalailla. Tyttäreni juuri eilen pohtikin yhdessä koiraa harjatessamme, mitä kaikkea tuosta irtokarvasta voisikaan tehdä. Onko sekään siis enää huono asia, jos siitä kerran voi saada jotakin aikaan.

Maria Sabelus
karvanlähtöaika

Kaikenkaikkiaan, syksy on aika jees. Joulua odotellessa.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s