Hiljainen kaupunki

Edeltävät kuukaudet Frankfurtissa ovat rajoittuneet lähinnä kaupunginosaelämään. Keskustan kaupat ja kahvilat ovat olleet suljettuina jo pitkään ja niistä on tullut etäisempiä kuin koskaan aiemmin. Valinnat päivittäisten palveluntarjoajien välillä on tehtävä Rewen, Pennyn ja Exotic Asia Marketin rajoitetusta joukosta. Näiden kauppojen hyllyt ovat tulleet turhankin tutuiksi ja joskus kun mieli tekee tuulettua, harhailla oudommassa kaupassa ja tehdä yllättäviä löytöjä voi onneksi hurauttaa kaupungin toiselle puolelle suurempaan ruokakauppaan. Ruokaostoksiin kyllästyvälle sunnuntain jumalanpalvelukset ovat viikon piristys ja on hienoa, että toistaiseksi palvelusten pitäminen on sallittua, vaikkakin tiukoin rajoituksin.

Viime viikolla tuli kuitenkin asiaa keskustaan, jonka uudella palveluntarjoajalla Arbeiter-Samariter-Bundilla oli jotain mitä tarvitsin matkalleni; koronatesti mallia Schnelltest. Keskusta-autoilijan yleensä aiheellinen pelko parkkipaikan löytämisestä osoittautui turhaksi, paikkoja oli joka kadulla ja lounasaikaan kaupungilla oli hiljaisempaa kuin sunnuntaina. ASB:n koronapiste sijaitsi kulmassa paikalla, jossa vielä hetki sitten oli viime vuoden vaihteessa avattu urheiluvälineliike. Tyhjiä liike- ja toimistotiloja näkyi jokaisessa korttelissa. Kaupunkimaisema pölyyntyvistä näyteikkunoista oli tuttu jostain, ehkä koti-Kouvolasta. En ollut käynyt Frankfurtin keskustassa vain kuukauteen, mutta nyt siellä tuntui samalle, kuin kävellessä entisillä kotikulmilla vuosien jälkeen. Katujen kivet ovat tuttuja, mutta kun nostaa katsettaan, on moni paikka erilainen kuin ennen.

Entä joskus vuoden tai parin päästä, palaako keskusta entiselleen, tai miten se muuttuu? Etätöiden jatkuessa keskustan toimistoista korkeaa vuokraa maksavat pankit ja muut yritykset tulevat toimeen vähemmillä neliöillä ja arkipäiväinen Frankfurt on pysyvästi aiempaa hiljaisempi, tai niin luulen. Kokousten siirtyminen etätapaamisiksi vähentää työmatkailijoita ja hotellivieraita, messuja peruttiin jo ennen rajoitusten alkamista. Kaupunki ei palaa täysin entiselleen, mutta mitä tulee tilalle? Ehkä alhaisemmat vuokrat tuovat tiloihin uusia yrityksiä, joilla ei ennen ole ollut mahdollisuutta sijoittautua keskustan alueelle, tai tyhjille tiloille keksitään ihan muuta käyttöä. Kiinnostaisi tietää, millaista muutosta keskustan kehityksestä vastaavat kaupunkisuunnittelijat odottavat. Frankfurtissa asuessani olen seurannut jatkuvaa kehitystä, joka heijastuu aina uusimpien tornien ikkunalaseista. Kontrasti on suuri taantuviin muuttotappioalueisiin, joilla keskustat hiljenevät ja vanhenevat kiinteistöt, joita ei kannata korjata, puretaan. Juuri nyt Frankfurtin keskusta on hämmentävä sekoitus uudisrakentamista ja tyhjentyviä liiketiloja.

Keskustan Tequilabaari on löytänyt uuden identiteetin ja tarjoaa nyt koronatestejä

Muutosta seuratessa voi keskustassa asioida ainakin koronatestissä ja luottaa siihen, että vaikka elävä keskusta uusiutuu, kuten sen kuuluukin, ei kaikki kuitenkaan muutu. Pikatestin tulosta odotellessani kävin hakemassa kahvit paikallisen Wacker’s Kaffeen kahvilasta, joka on ollut samalla paikalla vuodesta 1955, eikä ole lähdössä minnekään. Kirkot ja kellotornit ovat katselleet keskustan kehittymistä vielä paljon pidempään ja kutsuvat seurakunnan sunnuntaisin yhteen naapurikiinteistöjen muuttuvista vuokralaisista välittämättä. Muutosten myllertäessä pysyvyyden turva voi löytyä pienistä paikoista, vaikka vanhasta kahvilasta. Niistä suuremmista pysyvistä paikoista se löytyy varmasti, jokaisena sunnuntaiaamuna.

Hiljaisia katuja, joiden varsilla olevien ikkunoiden läpi näkyy tyhjiä hyllyjä.. tässä liikkeessä oli kuitenkin valot päällä