Omien valintojen malja!

Joitakin vuosia sitten aloin kirjoittaa runoja prinsessoista. Halusin sanoa jotain siitä, miten traaginen rooli sadun prinsessalla voi olla linnan ja sääntöjen vankina, ja toisaalta halusin vapauttaa prinsessat tekemään omat valintansa. Runojeni Ruusunen rikkoo sääntöjä, koskee värttinää ja ennustus toteutuu, mutta kun Ruusunen vaipuu uneen, hän vapautuu juoksemaan soille ja tapaamaan tuonpuoleisessa aiemmin eläneitä, todellisia prinsessoja. Kuultuaan kokeneempien neuvoja Ruusunen ei enää haluakaan herätä ventovieraan prinssin suudelmaan. Hän jatkaa mieluummin unta kuin tulee pelastetuksi.

Kului aikaa ja prinsessarunot jäivät. Muutin Saksaan, ja arki muuttui. Päädyin Berliiniin ja minusta tuli tyttölapsen äiti.

Joskus on niin, että aihe valitsee lajin. Minun prinsessakirjani ei ollutkaan aikuisten runoteos, vaan se onkin lasten tietokirja, eikä minun vaan meidän prinsessakirjamme. Tänään ilmestyy Todellisten prinsessojen kirja, jota ei olisi olemassa, jos emme asuisi ulkomailla. Muuttaminen Saksaan sai minut ajattelemaan toisin omaa arkeani ja sen suhdetta työelämään. Saksassa asumisen vuoksi minun on ollut pakko koota oma toimeentuloni erilaisista palasista – äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin virkoja ei oikein ole – ja nyt elän unelmaani, sillä voin tutkia, opettaa ja kirjoittaa.

Lämpimäiskappale ja kuplivaa

Ajatus Todellisten prinsessojen kirjasta syntyi, kun kuuntelin, miten mieheni kertoi tyttärellemme menneiden aikojen naishallitsijoista. Ymmärsin, että juuri niin naisista pitää lapsille puhua: pitää puhua inhimillisyydestä mutta myös vahvuudesta ja päämäärätietoisuudesta. Nykyaikainen lastenkirjallisuus tarjoaa monipuolisia esikuvia, mutta ajattelin, että lasten rakastamat prinsessat pitää vielä kerran vapauttaa. Sankarinaisista kertovia lasten tietokirjoja ei tuolloin juuri ollut, ja kun en löytänyt vakuuttavaa kirjaa todellisista prinsessoista, ajattelin, että meidän pitää tehdä sellainen itse. Aika pian tuon jälkeen kuulin Tammen ja Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen tietokirjakilpailusta. Osallistuimme kilpailuun, ja lopun ehkä arvaatte.

Kirjaa kirjoittaessa prinsessasuosikit vaihtuivat. Välillä suosikkini oli suffragettiprinsessa Sophia Duleep Singh, joka taisteli naisten äänioikeuden puolesta, ja välillä mongolialainen Khutulun, joka oli voittamaton painija. Jollakin tavalla läheisin on länsiafrikkalainen Nana Asma’u, joka oli runoilija, opettaja ja koulutuksen kehittäjä. Monet prinsessat ovat muuttaneet johonkin vieraaseen maahan, usein vastoin tahtoaan. Ajattelen toisinaan myös Brasilian Isabellaa, joka paitsi joutui jättämään kotimaansa, koki myös elävänsä kahden kielen ja kulttuurin välissä. Mikä onni onkaan, että saa itse valita, missä elää.

Mainokset