Ensi kuussa helpottaa

Olen jättänyt kaksi lupaamaani blogitekstiä kirjoittamatta. Ensimmäisen sentään muistin, mutten vain jotenkin ennättänyt tehdä irrallisista virkkeistä kokonaista tekstiä, ja toinen pääsi tyystin unohtumaan. Tässä kun on ollut kaikenlaista. Yritän kirjoittaa väitöskirjaa, mutta järjestelen myös työkuvioita. Kotona on pitänyt tehdä pientä remonttia. Olen touko-kesäkuussa käynyt jo kaksi kertaa Suomessa; lapsi oli mukana, mutta kumpikaan reissuista ei ollut mikään lomamatka. Nyt pitäisi kirjoittaa esitelmää konferenssiin, joka on reilun viikon päästä Lontoossa, ja myös kirjan käsikirjoitus pitää saada valmiiksi ennen juhannusta (tästä lisää myöhemmin). Ulkosuomalaisen kiireet tuskin eroavat kenen tahansa kiireistä, vaikka joskus mietinkin, että lähempänä asuvat sukulaiset tekisivät lapsiperheen elämästä ehkä helpompaa.

Deadlinet eli suomalaisittain kalmanlinjat lähestyvät varmasti ja vakaasti. Aistin ne hyvin konkreettisina. Alussa horisontissa hahmottuu käsitettävän kokoinen tehtävä, mutta kun aika kulkee sitä kohti, näyttää se niin suurelta, että varjo lankeaa kaiken ylle. Kiireen keskellä pienet vastoinkäymiset – kuten se, että Spotify-tilini hakkeroitiin, tai se, että puhelimen käynnistyspainike lakkasi toimimasta – tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.

2015-10-23 19.47.24
Kiireen keskellä tekee mieli miettiä lomareissuja, esimerkiksi Frankfurtiin.

Vielä lukioikäisenä selitin itselleni, että olen parhaimmillani paineen alla. En ole. Tuolloin minulla oli tapana järjestää rästityö-öitä, joiden aikana kirjoitin puuttuvat koulutyöt. Nykyisin tehtävät ovat niin isoja kokonaisuuksia, ettei niitä yhdessä yössä hoideta. Myöhemmin olenkin tehnyt periaatepäätöksen, etten koskaan enää valvo töiden takia. Illat ovat rentoutumista varten. Tästä periaatteesta olen joutunut tinkimään vain muutaman kerran viimeisen viidentoista vuoden aikana, enkä koskaan ilman ulkopuolista painostusta.

Kun kiirettä ja itselle tärkeitä tehtäviä on paljon, ajattelen usein graduohjaajaani. Kun viimeistelin opinnäytetyötä, hän yritti kannustaa minua pitämään kaksi vapaapäivää. (Kyllä, kaksi!) Pidin ajatusta mahdottomana, mutta suostuin yhden päivän paussiin – muistelen pesseeni pyykkiä ja käyneeni lenkillä. Uskon, että gradusta olisi tullut parempi, jos olisin malttanut levätä vähän enemmän.

Graduohjaajalla oli seinällään ristipistotyö, jonka viesti oli osuva: ”Ensi kuussa helpottaa.” Mietin tuota nerokasta lausetta usein. Samalla kun se jollakin tavalla lohduttaa kiireidensä keskellä rämpivää ihmistä, pysyy se samana kuukaudesta toiseen. Se, että ensi kuussa helpottaa, on harhaa. Kalmanlinjojen jälkeen tulee uusia kalmanlinjoja, tehtävien jälkeen toisia tehtäviä. Juuri siksi pitää huolehtia siitä, että elämä on hyvää kiireidenkin keskellä. Ja että välillä on pelkkää lomaa.

Mainokset