Juhlia ja perinteitä

Toiseen maahan muuttaessa saa tutustua myös uusiin juhlapyhiin ja perinteisiin.Kun saavuttiin Düsseldorfiin viime vuoden helmikuun ensimmäisenä päivänä, ei mennyt aikaakaan kun karnevaalijuhlat valtasivat kaupat ja kadut. Saksankielen taidottomana yritin lähinnä netin käännöspalveluiden avulla lukea paikallislehdestä alueen tapahtumia.

Syksyllä lapseni askarteli päiväkodissa hartaudella lyhtyä St. Martinin lyhtyjuhlaa varten. Taas kerran ihan uusi juhla ja perinne meille, ja päiväkodilla ja kylällä järjestetyt kulkueet olivat todella tunnelmallisia pimeissä illoissa.
Jotain jää kuitenkin puuttumaan.
Juuri mennyt Runeberginpäivä meni itseltä ihan ohi – yleensä olen kyllä vähintään yhdet tortut nauttinut kahvin kanssa. Nyt päivästä muistutti vain lapsen Suomi-koulussa askartelema vessapaperirullatorttu ja somessa muiden ulkosuomalaisten yritykset tehdä torttuja itse.
Vaikka kuinka tekisi kaiken, kuten tapoihin kuuluu, on todella vaikea päästä kunnolla sisään siihen tunteeseen, joka muilla juhlijoilla näyttää olevan. Paikalliset ovat tietysti itse osallistuneet lyhtykulueisiin ja karnevaalihulinoihin lapsesta saakka, jolloin heillä on tukenaan vuosien muistot ja mielikuvat. Montakohan vuotta Saksassa pitäisi asua ja elää, että saksalaisista juhlapyhistä tulisi myös omia juhlapyhiä, oikein tunteen kera?
Toisaalta on hienoa, että vuoden varrelle on nyt tipoteltu erilaisia erikoispäiviä vähän kuin tuplasti. Voi hyvin osallistua saksalaisiin juhliin ja ylläpitää suomalaisia perinteitä siinä sivussa. Tai ainakin näin ajattelin ensimmäisen vuoden perusteella. Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että molempien maiden juhlat jäävät jotenkin ontoiksi. Paikallisiin juhliin ei ole sitä vahvaa sidettä ja suomalaisista juhlista puuttuu yhtä lailla se jokin, kun ei olla Suomessa.
Erilaisia perinteitä – niin suomalaisia kuin saksalaisia – tulee arvostettua aiempaa enemmän, kun kokee millaista olisi elää ilman niitä. Kohta viisivuotias poikani tiedusteli minulta juuri tässä karnevaalihulinoiden tiimellyksessä, että milloin mahtaa olla se juhla, jolloin haetaan metsästä oksia ja koristellaan ne? Hän tarkoitti tietenkin palmusunnuntain virpomisperinnettä. Hieman takellellen selvitin, että täällä Saksassa lapset eivät käy virpomassa.
Mutta höpsis, mehän virvotaan, koska se kuuluu meidän perinteisiin! Ajellaan sitten vaikka joidenkin suomalaisten ovelle virvontavitsojen kera. Näen mielelläni vähän enemmän vaivaa, jotta saadaan mahdollisimman paljon irti molempien maiden parhaista puolista.

 

virpomisvitsat
Mainokset